Suurin osa tauluista on ollut tilaustöitä, lahjoiksi useimmiten. Teoksissa on voitu käyttää kynäruiskun lisäksi joitain muitakin tekniikoita, mutta enimmäkseen ne on toteutettu kynäruiskulla.
Joulun alla hullaannuin Fimo-massasta. Tuttu materiaali se oli jo lapsuudesta, vaikka nimi oli silloin Cernit. Muistan kun äitiltä kysyttiin lupa, että saadaanko tehä cernittejä :D Ja saihan sitä, useimmiten. Silloin siitä tehtiin leikkieläimille ruokaa, porkkanoita, kakkuja, paistinpannuja munakkaineen... Ja tottakai sellaisia ukkeleita ja otuksia, joita vain lapsen mielikuvitus tuottaa. Täytyykin laittaa tähän yhteyteen kuvakin niistä, nehän on tottakai kaikki yhä tallessa näin kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin. Nyt siis löysin Fimon taas uudelleen. Äitini sattui näyttämään muistaakseni Ihana Askartelu- lehteä ja siellä oli tehty Fimomökkejä lasipurkin päälle. Suunniteltiin siis jouluaskartelu iltama. Varasin mukaan reilun valikoiman Fimoa. Ihana myyjä Suomalaisessa Kirjakaupassa esitteli minulle nykypäivän uutuuksia massamarkkinoilla. Fimon (joka siis kovetetaan uunissa) lisäksi on Helmimassaa ja Silkkimassaa (Foam Clay), jotka kuivuvat ilmassa, lisäksi vanha k...
Juhliin ja muistamisiin on kiva tehdä kortit itse, minä ainakin tykkään. Mukavaa näpertelyä ja minusta on kiva ajatella, että kortissa on itse tehtynä paljon ajatustakin mukaan. Olen tehnyt paljon "kortteja" tilauksestakin. Ensin on ollut ajatus, että voisin piirtää jonkin yksilöllisemmän onnittelun. Ehkä vastaanottajan mielenkiinnon kohteen ja onnentoivotukset siihen. No, monesti on kyseessä ollut pyöreitä vuosia, joten kullattu numero olisi siinä kans kiva. No, sitten aletaankin miettimään, että ehkä se olisi kiva saada sitten kehysten alle suojaan. Ja sitten olen saattanut ehdottaa, että entä jos tehdäänkin kortti vanerille ja siinä vaiheessa kortista onkin jo muodostunut taulu. Onnen toivotukset on lisätty taustapuolelle ja näin kortista tulee jotain isompaa, kuin vain kaappiin jemmattava onnittelu. Ei toki kaikista korteista tauluja synny, mutta paperiversiokin on hauska kun siinä on jotain yksilöllistä mukana. Eikä se kaapin jemmakaan paha paikka ole, itse tehdyt kort...
Olen koukussa ketjuihin. Kävin jokunen vuosi sitten hopeakurssilla. Parasta antia oli tutustuminen ketjun punontaan. Sitä ennen en oikein ollut edes tajunnut miten kauniita ketjuja sitä itse voikaan saada aikaan! Hopea on arvokasta materiaalia harrastella, mutta onneksi punontaan voi käyttää myös edullisempia aineksia, kuten alumiinilankaa. Sitä saa myös todella herkullisissa väreissä. Hopeaa voi ostaa sitten erityistapauksiin, lahjaksi tarkoitettuihin koruihin esimerkiksi. "Hopeaketjut ja -käädyt, koruntekijän opas" on mainio kirja ketjujen ja käätyjen maailmaan. Sieltä löytyy useita ketjumalleja, kerrotaan oikeat työvälineet sekä lankojen ja lenkkien vahvuudet ja oikean kokoiset veivit. Täydellinen paketti siis aloittajalle. Hopeatarvikkeita olen tilannut kankurinaitta.fi sivulta ja alumiinilankaa askarteluaiheisista verkkokaupoista. Ketjun punontaan tarvitset siis lankaa, veivin, korusahan ja parit pihdit . Tein veivit itse neulepuikoista, koska halusin niitä monta eri kok...
Kommentit
Lähetä kommentti