-Heidi Kuvaja-

Tässä postauksessa kerron kynäruiskumaalauksen tekniikoista. Ruiskun rakenteessa ja toiminnassa on niin paljon asiaa, että teen siitä oman postauksensa. Kynäruiskumaalaus on paljolti tekniikkalaji.  Maaleina käytän Createxin Wicked Colors kynäruiskumaaleja.   Paperi sabluunat Sabluunat on iso osa maalausprojektia, ainakin minun töissäni. Sabluunoita voi käyttää apuna maalauksen monissa vaiheissa ja ne voivat olla niinkin yksinkertaisia, kuin vahvasta paperista leikattuja ympyröitä tai teräviä kulmia. Koska teen itse usein eläinhahmoja, piirrän koko hahmon riittävän isona, jotta voin käyttää sitä suoraan sekä sabluunana, että tarvittaessa maalausmallina. Sabluuna on oiva apu oleellisimpien osien maalaamiseen, kuten ääriviivat, silmät ja suu. Tätä ilvestä varten piirsin kuvan A3 kokoiselle paperille ja leikkasin sen askarteluveitsellä. Taustana on mustaksi maalattu kovalevy. Laitoin Ilveksen päänmuotoon leikatun paperin pohjalevylle ja maalasin kevyesti kynäruiskulla valkoista maalia käy

Olet piirtänyt hienon luonnoksen eteesi paperille ja nyt se pitäisi saada metrin kokoiseksi seinälle, miten kummassa se tapahtuu?  Olen joutunut miettimään kuvien suurentamista monella tapaa. Ilmaisia, edullisia ja hieman kalliimpiakin keinoja. Minulla on monesti ollut tilanne se, että minulla on luonnos A4 paperilla, tai joissain tapauksissa pelkkä digitiedosto, ja kuva pitäisi saada sitten tosi isona kuorma-auton kylkeen.  Ensimmäiseksi vanha kunnon ruututekniikka on hyvä, perinteinen tapa: se sopii ihan hyvin A5-A2 koon kuvien pienentämiseen ja suurentamiseen, jos vain malttaa piirtää. Ja tapa on myös melko ilmainen, vain lyijykynä kuluu, ja aikaa ja paperia. Piirrä lähtökohta kuvaan esim. 2cm x 2cm ruuduista koostuva ruudukko, se on helppo suurentaa esimerkiksi vaikka 8cm x 8cm ruudukoksi. Ruutuja on oltava suurennoksessa saman verran kuin alkuperäisessä. Kannattaa piirtää suurennoksen ruudut kevyesti, jotta ne saa pyyhittyä pois sitten kun itse kuva on valmis. HB kynä on siihen so

Pastelliliiduista (kuivapastellit) tulee mieleen ne pienet, mystiset, kouluista saadut väripalikat. Niiden värijauho sotki paperin ja vaatteet, puhumattakaan käsistä. Ne kolisivat ympäri pulpettia tai nököttivät kiltisti siinä yhdessä nurkassa rasiassaan, kunnes niitä muutaman kerran kuviksen tunnilla käytettiin. En ihmettelisi, jos jollain on monen vuoden jälkeen tallessa ne samat, ala-asteella jaetut pastelliliidut. Jotenkin ne kiehtoivat, mutta samaan aikaan tuntuivat kömpelöiltä, miten niillä muka saisi mitään nättiä aikaiseksi?  Nykyisin rakastan pastellivärejä. Ne ovat nopeat ja helpot ja niillä saa hetkessä näyttävää jälkeä. Liitujen lisäksi on pastellikyniä. Ne ovat aivan kuin puuvärikynät, jolloin pystyy tekemään todella tarkkojakin yksityiskohtia. Jauhemaisen värin levityksessä ja häivytyksessä voi käyttää apuna paperista puristettuja, kynän kaltaisia  häivyttimiä . Ne ovat mainio apuväline myös hiilipiirroksiin ja lyijykynäpiirroksiin. Koska pastellivärit on jauhemaista, se

Mindfullnessia, rentoutusta ja väriterapiaa, sitähän ne värityskirja aikuisillekin parhaimmillaan tarjoavat.  Jos olet jo maalannut mandalat ja muut ja etsit jotain vähän erilaista, minulla voisi olla sinulle jotakin. Tein nimittäin värityssivut Suomen luonnon ystäville. Olen piirtänyt 18 kuvaa, jotka jaoin kahdeksi pdf tiedostoksi, Luonnon kätköissä 1 ja 2. Jaan tässä teille nyt ilmaisen maistiaisen pdf:n muodossa, kummastakin julkaisusta yhden sivun, Luonnon kätköissä Free (klikkaa kuvaa). Sellaisen vinkin teille jaan, että kannattaa tulostaa kuva tavallista tulostinpaperia hieman paksummalle vesiväripaperille, se on mukavampaa väritykseen. Tulostimellakin on väliä: mustesuihkutulosteet sopivat värikynille, tusseille, pastelleille eli kuiville tekniikoilla, kun taas lasertulosteet sopivat myös vesiväreille ja vesivärikynille, koska tuloste kestää vettä.  Itse rakastan vesivärikyniä koska kuvan voi värittää nopeasti kuten värikynillä konsanaan, mutta lopuksi väreistä saa vielä akvarel

Minä ainakin olen kuullut tätä monesta suusta; "Haluaisin piirtää, mutta en osaa... Olisi kiva maalata, mutta en tiedä mitä...". Kynnys on ryhtymisessä, vaihtoehtoisia materiaaleja on paljon, eikä oikein tiedetä, mistä lähteä liikkeelle. Tekniikat on vieraita, löytyy ehkä lyijykynä mutta eihän siitä jää juuri jälkeä paperille, toisesta taas jää sellainen jälki mikä ei lähde millään pyyhekumilla. Ja sitten paperi on puhki. Valikoima tusseja tuntuu hämmentävältä, kun ei tiedä millä värillä ja mitä alkaisi paperille tekemään. Ja paperistakin menee väri läpi.. Vesivärit olisi ihanat mutta mitä ihmettä, kun paperi menee ihan ruttuun..  Mutta miten mukavalta se tuntuukaan, tuhertaa päätöntä kiekuraa mustekynällä paperin nurkkaan puhelimessa puhuessa.. Pikkulapset tarttuvat aikailematta kyniinsä ja alkavat pyörittää ympäri paperia, ei haittaa vaikka liike menee hieman paperistakin ohi. Tekemisen ilo on aitoa. Kaikki tulee spontaanisti. Jossain vaiheessa kuviin tulee muotoja, hahmoja

Pientä iltapuhdetta on aina oltava.  Olen jo vuosia ihastellut äitini tekemiä kirjoneuleita, sukkia ja muuta. Uusia hän tekee joka vuosi ja en voi kuin ihastella kädenjälkeä. Nyt viimeisimmäksi hän teki minulle aivan ihanan islantilaisen villapaidan, sen näetkin ylläni tuolla esittelyssä ja CV sivulla. Olen toki kaikenlaista neulonut silloin tällöin. Nuorempana useampi neuleprojekti taisi kuitenkin jäädä kesken.. Edelleen löydän lankalaatikoista joitain aloituksia mutta en muista mitä niistä olen haaveillut tekeväni. Yhteen aikaan nuorempana innostuin lapasista niin, että tein niitä isot pinot ihan vaan tekemisen ilosta, aikuisille ja lapsille. Niitäkin löytyy edelleen varastoista, siistinä nippuna, käyttämättömänä.  Nyt viime vuosina olen tehnyt aloittamani työt loppuun :D Olen tehnyt mm. villahousut, hameen, pipon, lapasia, sukat ja kaulureita. Mutta nyt halusin kokeilla kirjoneuleita. Ja siihen saattaa jäädä koukkuun.  Perusohjeena oli Novitan villasukka-ohje  (linkki ei sisällä ka

 Joulun alla hullaannuin Fimo-massasta.  Tuttu materiaali se oli jo lapsuudesta, vaikka nimi oli silloin Cernit. Muistan kun äitiltä kysyttiin lupa, että saadaanko tehä cernittejä :D Ja saihan sitä, useimmiten. Silloin siitä tehtiin leikkieläimille ruokaa, porkkanoita, kakkuja, paistinpannuja munakkaineen... Ja tottakai sellaisia ukkeleita ja otuksia, joita vain lapsen mielikuvitus tuottaa. Täytyykin laittaa tähän yhteyteen kuvakin niistä, nehän on tottakai kaikki yhä tallessa näin kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin.  Nyt siis löysin Fimon taas uudelleen. Äitini sattui näyttämään muistaakseni Ihana Askartelu- lehteä ja siellä oli tehty Fimomökkejä lasipurkin päälle. Suunniteltiin siis jouluaskartelu iltama. Varasin mukaan reilun valikoiman Fimoa. Ihana myyjä Suomalaisessa Kirjakaupassa  esitteli minulle nykypäivän uutuuksia massamarkkinoilla. Fimon (joka siis kovetetaan uunissa) lisäksi on Helmimassaa ja Silkkimassaa (Foam Clay), jotka kuivuvat ilmassa, lisäksi vanha kunnon Das-massa (il

  Mennyt vuosi koostui metsätöistä; istutusta, raivausta, puunkaatoa ja opiskelua tietenkin. Sekä hieman taiteilua :) Ehdin osallistua pariin näyttelyyn, maalata vähän jotain uutta ja tietenkin muovailla savea. Uusia keramiikka otuksia on siis luvassa. Kotia vailla oleville otuksille lisäsin oman myyntisivun. Olen ottanut tavoitteeksi kehittää sivujani blogin suuntaan ja jakaa neuvoja ja niksejä taiteiluun liittyen. Värityskirjoja on suunnitteilla ja ajattelin tarjota teille myös ihan ilmaiseksi ladattavissa olevia värityskuviakin, luontoaiheilla teitenkin.  Mukavaa vuoden alkua! -Heidi