Miten oppisin piirtämään?

Minä ainakin olen kuullut tätä monesta suusta; "Haluaisin piirtää, mutta en osaa... Olisi kiva maalata, mutta en tiedä mitä...". Kynnys on ryhtymisessä, vaihtoehtoisia materiaaleja on paljon, eikä oikein tiedetä, mistä lähteä liikkeelle. Tekniikat on vieraita, löytyy ehkä lyijykynä mutta eihän siitä jää juuri jälkeä paperille, toisesta taas jää sellainen jälki mikä ei lähde millään pyyhekumilla. Ja sitten paperi on puhki. Valikoima tusseja tuntuu hämmentävältä, kun ei tiedä millä värillä ja mitä alkaisi paperille tekemään. Ja paperistakin menee väri läpi.. Vesivärit olisi ihanat mutta mitä ihmettä, kun paperi menee ihan ruttuun.. 

Mutta miten mukavalta se tuntuukaan, tuhertaa päätöntä kiekuraa mustekynällä paperin nurkkaan puhelimessa puhuessa..

Pikkulapset tarttuvat aikailematta kyniinsä ja alkavat pyörittää ympäri paperia, ei haittaa vaikka liike menee hieman paperistakin ohi. Tekemisen ilo on aitoa. Kaikki tulee spontaanisti. Jossain vaiheessa kuviin tulee muotoja, hahmoja, erotetaan jo kissan pyöreä naama ja koiran pitkä kuono, viikset ilmestyy nenäpäähän. Oma perhe osataan piirtää, aikuiset usein pitkiä hahmoja, lapset pienempiä. Kesämaisemaan väritetään vihreä maa ja aurinko keltaisena pallona vasempaan yläkulmaan. Ehkä kirjoitetaan asioille nimet. 

Monella se jää siihen. Kaikki eivät jatka kuvista valinnaisina saatikka hakeudu jatko kouluun sellaisille aloille missä kuvaamataidon taitoja opiskeltaisiin lisää. Kuvataide loppuu, aletaan opetella muita tärkeämpiä asioita. Aivot ovat oppineet millaisia asiat ovat. Taito jämähtää siihen, mihin olet sen pienenä hionut. Käykö sinullekin niin, että kun otat nyt kynän käteen ja piirrät kissan, lopputulos on sama kuin kuudennella luokalla? 

Piirtäminen on opeteltava taito. Uskoisitko, jos sanon, että on helpompi piirtää kun aivot eivät tiedä, mitä olet piirtämässä? Piirtämisessä tärkeää on osata katsoa ja nähdä. Tästä aiheesta on puhetta monessakin taiteen oppikirjassa ja tämä on tullut kokemuksen kautta minulle hyvinkin tutuksi.

Minulla on ollut mielenkiinto piirtämiseen ja väreihin jo pienestä pitäen. Siitä saa kiittää äitiä, aina oli kyniä, tusseja, värejä ja papereita yli tarpeiden. Paperi taisi joskus kyllästyttää kun istuin pöydän alla piilossa ja piirtelin pöydän alapinnan täyteen. Eikä siitä kukaan suuttunut, eihän ne piirrokset sieltä kenellekään näkyneetkään. Minulla kuvis oli valinnaisena aineena läpi yläasteen. Amikseen lähdin kulttuurialalle ja sain oppia muotoilusta, akryylimaalauksesta ja kuvanveistosta. Sen jälkeen hain ja pääsin vielä ammattikorkeaan, jossa tutustuin vanhoihin tekniikoihin, kultaukseen, öljyväreihin, temperamaalaukseen, marmorointiin.. Kaiken sen ohessa opettelin vielä itsekseni kynäruiskun toiminnan periaatteet. 2012 vuodesta lähtien aloin maalaamaan kuvia ammatikseni. Minä olen siis pitänyt taitoa yllä, kehittänyt sitä jatkuvasti ja tutkinut miltä aiheeni näyttävät.

Mutta piirtämään oppii vähemmälläkin tietomäärällä, kunhan ottaa haltuun pari pientä niksiä:

•Yleismuoto: kolmio, neliö? Koostuuko kuva useammasta muodosta?

•Luonnostele kevyesti ja runsaasti, pyyhi turhat vasta lopuksi

•Älä kerro aivoillesi mitä piirrät, opit katsomaan ja piirtämään sen mitä näet 

•Tutki muotoa, valoa ja varjoa 

Minä lähden oikeastaan aina liikkeelle katsomalla, mitä muotoja aiheessani näkyy. Jos pää on tyhjä ideoista ja aloittaminen tuntuu vaikealta, on helpompi lähteä liikkeelle referenssi kuvasta. Minäkin käytän paljon ottamiani luontokuvia malleina ja lähtökohtina. Päästään on hyvin vaikea piirtää, jos ei tunne aihettaan. Otetaan esimerkiksi vaikka kissa. Haluat piirtää kissan, mutta et omista sellaista, et ole nähnyt kuvia sellaisesta pitkään aikaan etkä sen kummemmin ole tarkastellut sen ruumiinrakennetta. Aivot ajattelevat piirtävänsä kissan ja lopputulos on samankaltainen kuin lapsena olet sen oppinut piirtämään. Mutta jos tunnet aiheesi, olet tutkinut sen muotoa, valoa ja varjoa niin huomaat, että piirtäminenkin on helpompaa.

Mistä muodoista kuva koostuu?

Kun alan luonnostella kuvaa, käytän neutraalia HB lyijykynää tai 0,5 lyijytäytekynää ja piirrän niin kevyesti, että paperiin jää vain hento jälki. Ei haittaa vaikka viivoja olisi kuinka, tarkoitus on hakea oikeaa muotoa ja hennot luonnostelut voidaan pyyhkiä pois myöhemmin. Kun muoto on oikea, vahvistan halutut viivat. Piirrän kuvan ehkä vielä tussilla ja pyyhin turhat pois jos haluan värittää kuvan. Käytän tussina yleensä Micron kuitukärkikyniä.

Sanoin aiemmin, että ei tarvitse välttämättä tietää, mitä piirtää. Kokeile tehdä siten, että käännät mallikuvan ylösalaisin ja peität sen osittain. Aloita jostain nurkasta ja paljasta kuvasta vain pieni osan kerrallaan ja piirrä se. Ei siis tarvitse tietää mitä piirtää, kunhan silmä näkee viivat ja käsi toistaa ne paperille. Tämä on yllättävän tehokas konsti. 

Pyörittelen mallikuvaan ja piirrosta vähän väliä ympäri, peitellen mallista osia, jotta näen paranneltavat alueet heti.  

Tässä toinen malli, joka tehty ylösalaisin ja osa kuvasta peitettynä. 

Kun piirros on suurinpiirtein valmis, saattaa tuntua, että joku tässä mättää. Epäkohdat saa selville muutamalla konstilla: 

•Käännä piirros ja malli ylösalaisin ja vertaile keskenään. Näet ehkä viivoja siellä missä niitä ei pitäisi olla, nyt ne on helpompi korjata. 

•Katso työtä peilin kautta tai

•Ota piirroksesta kuva kännykällä ja käännä peilikuvaksi. Tämä paljastaa myös vinksahtaneet mittasuhteet. 

Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan :) Tsemppiä! Piirtämisen pitäisi olla hauskaa ja mieltä rentouttavaa tutkimista ja oivaltamista. Minullakin on aiheita, joita en voi sanoa piirtäväni kuin vettä vain. Ne ovat hevonen ja ihminen. Niissä on molemmissa paljon piirrettävää, paljon valoa ja varjoa sekä pitkiä mittasuhteita. Mutta jos saan sellaisen piirrettäväkseni niin toki piirrän (tai maalaan) sen, joudun vain tutkailemaan malliani vähän enemmän. 

-Heidi