Taiteessa on monia tyylisuuntia ja minä olen aina ollut pitänyt realistisista ja naivistisista kuvista. Kun piirrän tai maalaan, pyrin aina esittävään kuvaamiseen, usein realismiin mutta mukana on ehkä ripaus naivismia. Tämä pätee minulla myös keramiikassa. Seuraavat vinkit auttavat realistisen kuvan piirtämisessä.
Piirtäminen on näkemistä ja näkemänsä toistamista. Jotta osaisi piirtää, pitää nähdä; valo ja varjo, muodot. Taitoa voi harjaannuttaa mallista piirtämisen avulla ja tähän voi ottaa avuksi ruutu tekniikan. Ruudutus auttaa pilkkomaan näkemäänsä pienempiin osiin, jolloin havainnointi helpottuu ja pääset jyvälle asiasta.
Kun itse piirrän mallista ja jos käytän mallikuvassa ruudukkoa, teen sen sovelluksessa. Tähän kuvaan tein ruudukon Drawing Grid-sovelluksella ihan kännykässä.
Voit tehdä niin tiheän ruudukon kuin haluat. Pääasia on, että ruudut ovat tasasivuisia ja niitä on yhtä paljon piirroksesta kuin mallikuvassa. Ruudukon voi tehdä piirrosta varten viivottimella tai käsivaraisesti, kuten minä yleensä. Aloita ruudukon tekeminen kuvan keskeisimmistä ruudusta, näin kuvakin muotoutuu keskelle paperille haluttuun kohtaan. Tässä mallikuvassa on kaksi pääruutua keskellä, joten aloitan mittailemalla ne keskelle paperia. Käsivaralla piirtäessäni, katson kynästä sopivan mitan ja teen paperiin pienet merkit merkitsemään viivojen paikkoja. Tuen kättäni lehtiö reunaan niin, ettei kynän etäisyys paperin reunasta muutu ja piirrän viivan paperiin ylhäältä alas asti. On tärkeää muistaa tehdä viivat tarpeeksi kevyesti, jotta ne voi pyyhkiä pois valmiista piirroksesta. Itse käytän F tai H kynää.
Kun kaksi ensimmäistä pystyviivaa on piirretty, mittaan samalla kynämitalla seuraavien viivojen paikan ja piirrä ne edellä mainitulla tavalla käyttäen aina lehtiön reunaa kiintopisteenä. Viivat piirretään kerralla ylhäältä alas ja reunasta reunaan, jolloin pitäisi syntyä melko tasainen ruudukko. Jos et käytä lehtiötä, vaan piirrät yhdelle paperille, laita paperi tasaisesti pöydän reunalle ja käytä sitä kätesi tukipisteenä.
Nyt sinulla on ruudukko mallin päällä sekä paperissa. Ota avuksi suttupaperi, jolla peität osan piirrettävästä alueesta. Samalla suojaat piirrosta suttaantumiselta. Katso ja keskity vain yhteen tai kahteen ruutuun kerrallaan. Älä mieti piirtämääsi aihetta, vaan yritä nähdä ruudussa olevat viivojen kaaret ja kulmat, varjo- ja valokohdat.
Voit piirtää kuvaa vaikka ylösalaisin tai sivuttain, se voi jopa auttaa näkemään piirtämisen kannalta oleellisen.
Kun ruudut on täytetty, sinulla on piirroksen ääriviivat. Seuraavaksi pyyhi ruudukko pois piirroksesta ja tummenna varjokohdat. Taustan tein utuiseksi häivttimellä, että valkoinen koira nousisi siitä paremmin esille. Varjo alueet tein tässä 3B kynällä; ensin muutamia viivoja varjokohtaan ja levoton värin häivyttimellä. Näin saa tehtyä pehmeitä varjoja. Viereisiä valoalueita ja erinäisiä karvoja saa tehostettua pyyhekumilla.
Seuraavaksi voit ruututekniikkaa mukaillen
tutkia mallikuvasta aina yhtä kohtaa kerrallaan ja piirtää sen kuvaan. Edelleen näkemistä helpottaa, jos pidät kuvista osan peitettynä ja keskityt vain pieneen alueeseen kerrallaan, kokonaisuus on hahmoteltu jo ruutuvaiheessa.
Häivyttimet ovat hyvä apuväline varjostuksien tekemiseen. Käytin ääriviivoihin F kynää, muihin osiin 3B ja 2H kyniä eli pehmeää ja kovaa kynää. Keskity näkemiseen ja käy kuvaa läpi kerros kerrokselta. Lopulta, kun tarkastelet kokonaisuutta käsivarren päästä ja se alkaa näyttää hyvältä, taitaa piirros ollakin valmis :)
Piirtämään oppii vain katsomalla ja näkemään oppii vain piirtämällä. Jotta voit piirtää jotain omasta päästäni, tarvitset aiheen tuntemusta. Ja sitä saa vain katsomalla ja tutkimalla aiheita, mitä haluat piirtää. Kun olet sisäistänyt tämän ja tutustunut liikkeen muotoihin ja valojen ja varjojen kirjoon, voit alkaa luomaan päästäsi oikeastaan mitä vain haluat.
Minulla aiheet tulevat lähes aina luonnosta ja mielenkiinto vetää aina vaan uudelleen tutkimaan tätä aihetta. Valokuvaan todella paljon, lintuja, luontoa, koiriani.. Katson valokuvissa etenkin asentojen pienen pieniä eroja, liikkeen sulavuutta ja höyhenpeitteen keveyttä, untuvan häviävää reunaa. En niinkään ajattele, mikä aihe on kyseessä, vaan pelkästään muotoa, valoa ja varjoa. Olen onnekas, koska saan ulkoilla luonnossa ja tehdä töitä luonnossa, se on minulle loputon ihmetyksen aihe.
-Heidi
Kommentit
Lähetä kommentti