Heidi Kuvaja-Oksman

Jos olet Metsurin mummo tai Konekuskin kummi, niin tässä olisi uusia malleja neuleisiin.  Siellä metsätöissäkin sukkia ja villapaitoja tarvitaan ja on kiva kun kuosi on konehommiin just eikä melkein.  Sopii moneen muuhunkin ruutumalliksi; ristipisto, kanavatyö, ehkäpä ryijy...  Mallien suunnittelu on aika hauskaa. Varsinkin kun, sovelluskaupasta löytyi Stitchart. Se on ilmainen sovellus missä pystyy säätämään silmukkamäärät, värit ja kuviot ihan oman tarpeen mukaan.  Tein sukanvarren verran koeneuletta kuviota suunnitellessa. Kuosi voisi olla kiva paidassakin. Ja koneen merkkiä on helppo "vaihtaa" langan väriä vaihtamalla. Keltaisen tilalle punaista tai vihreää, merkkiuskollisuudesta riippuen  Ideoita ryöpsähti enemmän kuin ehdin toteuttaa, joten olkaa hyvä, mallit on tässä tarjolla:) Jos innostut kokeilemaan kuviota sukkiin tai paitaan niin olisi mielenkiintoista nähdä lopputulos, tägää tuotoksesi instagramissa @heikuart ja @heidikuvaja, niin käyn uteliaisuutta...

  Voisi kuulostaa yksinkertaiselta ja tylsältä, mutta tähänkin tekniikkaan voi uppoutua ja ihastua. Luonnosteluun riittää mainiosti vaikka lyijytäytekynä. Kun haluaa tehdä koko työn lyijykynällä, kannattaa valita kaupasta sellainen useamman kynän paketti, missä on HB ja sitä pehmeämpiä kyniä. Vahvuuksilla on nimittäin väliä.  Lyijykynän lyijy ei ole lyijyä, vaan sekoite grafiittia, vahaa ja savea.  Kynien vahvuudet Lyijykynien vahvuus menee seuraavanlaisesti, pehmeistä koviin; 9B, 8B,7B, 6B, 5B, 4B, 3B, 2B, B, HB, F, H, 2H, 3H, 4H, 5H, 6H, 7H, 8H, 9H.  HB, F ja H ovat pehmeydeltään keskitasoa, itse tykkään käyttää luonnosteluun HB tai F kyniä. Muut H kynät soveltuvat mainiosti kirjoittamiseen sekä esimerkiksi tekniseen piirtämiseen, kun halutaan tarkkoja viivoja eri vahvuisina. Itse käytin H kyniä kun aikoinaan piirsin pohjapiirustuksia ja tilasisustussuunnitelmia.  B kynät taas sopivat paremmin luovaan piirtämiseen. Niillä on helppo tehdä valoja ja varjoja, usv...

Tässä postauksessa kerron kynäruiskumaalauksen tekniikoista. Ruiskun rakenteessa ja toiminnassa on niin paljon asiaa, että teen siitä oman postauksensa. Kynäruiskumaalaus on paljolti tekniikkalaji.  Maaleina käytän Createxin Wicked Colors kynäruiskumaaleja.   Paperi sabluunat Sabluunat on iso osa maalausprojektia, ainakin minun töissäni. Sabluunoita voi käyttää apuna maalauksen monissa vaiheissa ja ne voivat olla niinkin yksinkertaisia, kuin vahvasta paperista leikattuja ympyröitä tai teräviä kulmia. Koska teen itse usein eläinhahmoja, piirrän koko hahmon riittävän isona, jotta voin käyttää sitä suoraan sekä sabluunana, että tarvittaessa maalausmallina. Sabluuna on oiva apu oleellisimpien osien maalaamiseen, kuten ääriviivat, silmät ja suu. Tätä ilvestä varten piirsin kuvan A3 kokoiselle paperille ja leikkasin sen askarteluveitsellä. Taustana on mustaksi maalattu kovalevy. Laitoin Ilveksen päänmuotoon leikatun paperin pohjalevylle ja maalasin kevyesti kynäruiskulla valkoi...

Olet piirtänyt hienon luonnoksen eteesi paperille ja nyt se pitäisi saada metrin kokoiseksi seinälle, miten kummassa se tapahtuu?  Olen joutunut miettimään kuvien suurentamista monella tapaa. Ilmaisia, edullisia ja hieman kalliimpiakin keinoja. Minulla on monesti ollut tilanne se, että minulla on luonnos A4 paperilla, tai joissain tapauksissa pelkkä digitiedosto, ja kuva pitäisi saada sitten tosi isona kuorma-auton kylkeen.  Ensimmäiseksi vanha kunnon ruututekniikka on hyvä, perinteinen tapa: se sopii ihan hyvin A5-A2 koon kuvien pienentämiseen ja suurentamiseen, jos vain malttaa piirtää. Ja tapa on myös melko ilmainen, vain lyijykynä kuluu, ja aikaa ja paperia. Piirrä lähtökohta kuvaan esim. 2cm x 2cm ruuduista koostuva ruudukko, se on helppo suurentaa esimerkiksi vaikka 8cm x 8cm ruudukoksi. Ruutuja on oltava suurennoksessa saman verran kuin alkuperäisessä. Kannattaa piirtää suurennoksen ruudut kevyesti, jotta ne saa pyyhittyä pois sitten kun itse kuva on valmis. HB kynä on ...

Pastelliliiduista (kuivapastellit) tulee mieleen ne pienet, mystiset, kouluista saadut väripalikat. Niiden värijauho sotki paperin ja vaatteet, puhumattakaan käsistä. Ne kolisivat ympäri pulpettia tai nököttivät kiltisti siinä yhdessä nurkassa rasiassaan, kunnes niitä muutaman kerran kuviksen tunnilla käytettiin. En ihmettelisi, jos jollain on monen vuoden jälkeen tallessa ne samat, ala-asteella jaetut pastelliliidut. Jotenkin ne kiehtoivat, mutta samaan aikaan tuntuivat kömpelöiltä, miten niillä muka saisi mitään nättiä aikaiseksi?  Nykyisin rakastan pastellivärejä. Ne ovat nopeat ja helpot ja niillä saa hetkessä näyttävää jälkeä. Liitujen lisäksi on pastellikyniä. Ne ovat aivan kuin puuvärikynät, jolloin pystyy tekemään todella tarkkojakin yksityiskohtia. Jauhemaisen värin levityksessä ja häivytyksessä voi käyttää apuna paperista puristettuja, kynän kaltaisia  häivyttimiä . Ne ovat mainio apuväline myös hiilipiirroksiin ja lyijykynäpiirroksiin. Koska pastellivärit on jauhema...

Mindfullnessia, rentoutusta ja väriterapiaa, sitähän ne värityskirja aikuisillekin parhaimmillaan tarjoavat.  Jos olet jo maalannut mandalat ja muut ja etsit jotain vähän erilaista, minulla voisi olla sinulle jotakin. Tein nimittäin värityssivut Suomen luonnon ystäville. Olen piirtänyt 18 kuvaa, jotka jaoin kahdeksi pdf tiedostoksi, Luonnon kätköissä 1 ja 2. Jaan tässä teille nyt ilmaisen maistiaisen pdf:n muodossa, kummastakin julkaisusta yhden sivun, Luonnon kätköissä Free (klikkaa kuvaa). Sellaisen vinkin teille jaan, että kannattaa tulostaa kuva tavallista tulostinpaperia hieman paksummalle vesiväripaperille, se on mukavampaa väritykseen. Tulostimellakin on väliä: mustesuihkutulosteet sopivat värikynille, tusseille, pastelleille eli kuiville tekniikoilla, kun taas lasertulosteet sopivat myös vesiväreille ja vesivärikynille, koska tuloste kestää vettä.  Itse rakastan vesivärikyniä koska kuvan voi värittää nopeasti kuten värikynillä konsanaan, mutta lopuksi väreistä saa viel...

Minä ainakin olen kuullut tätä monesta suusta; "Haluaisin piirtää, mutta en osaa... Olisi kiva maalata, mutta en tiedä mitä...". Kynnys on ryhtymisessä, vaihtoehtoisia materiaaleja on paljon, eikä oikein tiedetä, mistä lähteä liikkeelle. Tekniikat on vieraita, löytyy ehkä lyijykynä mutta eihän siitä jää juuri jälkeä paperille, toisesta taas jää sellainen jälki mikä ei lähde millään pyyhekumilla. Ja sitten paperi on puhki. Valikoima tusseja tuntuu hämmentävältä, kun ei tiedä millä värillä ja mitä alkaisi paperille tekemään. Ja paperistakin menee väri läpi.. Vesivärit olisi ihanat mutta mitä ihmettä, kun paperi menee ihan ruttuun..  Mutta miten mukavalta se tuntuukaan, tuhertaa päätöntä kiekuraa mustekynällä paperin nurkkaan puhelimessa puhuessa.. Pikkulapset tarttuvat aikailematta kyniinsä ja alkavat pyörittää ympäri paperia, ei haittaa vaikka liike menee hieman paperistakin ohi. Tekemisen ilo on aitoa. Kaikki tulee spontaanisti. Jossain vaiheessa kuviin tulee muotoja, hahmoja...